LÖYSIN HENGELLISEN KODIN
"Minun Isäni kodissa on monta huonetta -- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan."
Joh. 14:2
Olen kasvanut uskovassa kodissa. Kävimme kirkossa, meillä oli usein seuroja ja kokouksia. Radion hartaudet tulivat tutuiksi. Uskonto oli kodissa "pakkopullaa." Kaikki oli kiellettyä ja syntiä. Minä olin tulilinjalla, koska olin ainoa tyttö 5-lapsisessa perheessä.
Rippikoulussa otin Jeesuksen vastaan. Pappi oli sama, joka oli kastanut minut. Hänellä oli körttiläinen tausta. Hänen nöyryytensä ja uskon todeksi eläminen vaikuttivat minuun.
Muutettuani kotoa, ajauduin vähitellen maailman tielle. Ei ollut ystäviä, eikä hengellistä kotia. Kuitenkin aina rukoilin ja tunsin Jumalan läsnäolon ja varjeluksen. Kirkossa käynti ei kuitenkaan tyydyttänyt sieluni kaipuuta. Vaikka osaan kaavan hyvin, mitä se auttaa? Olin hengellisesti koditon. Tarvitsin voimakkaampaa hengen sanomaa.
Samaan aikaan pidettiin useammassa eri seurakunnassa tilaisuuksia, joista valitsin adventtiseurakunnan järjestämän Sittenkin Jeesus tilaisuuden. Aloin käymään tilaisuuksissa ja osallistuin myös seurakunnan jumalanpalveluksiin.
Esirukouksella on valtava voima: se kantaa läpi elämän. Löysin hengellisen kodin Salon adventtiseurakunnasta, jossa koin olevani alusta alkaen tervetullut.
Kävin kasteella, jossa sain kokea uudestisyntymisen ja pääsin osalliseksi pelastusvarmuudesta ja syntien anteeksisaamisesta. Koin olevani armoitettu syntinen.
Jumala on ollut armahtavainen, laupias ja pitkämielinen minua kohtaan. Kiitos Jumalalle, että Hän on uskollinen loppuun asti.
Margit
