KYMMENEN KÄSKYÄ
"Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.""
Room. 13:9
"Näin rakkaus toteuttaa koko lain"
Jokainen aikaansa seuraava tietää, että rikollisuus lisääntyy koko ajan. Länsimaissa ja varakkaammissa maissa on noussut aivan uusi nuorten sukupolvi. Nuoret kyseenalaistavat, ovat skeptisiä ja haastavia. Vanhempien pitäisi olla lapsilleen esimerkkinä oikeasta elämäntavasta, koska lapset jäljittelevät ympärillään olevia käyttäytymismalleja. Kuka istuttaa käsityksen oikeasta ja väärästä, jos vanhemmat eivät osaa tai eivät halua? Vanhemmat eivät toki voi jättää niin suurta vastuuta kouluille. Monet koulut eivät opeta tai edes tue moraalista elämäntapaa. Yleisesti tunnutaan ajattelevan, että Raamatun moraalinen mittapuu on vanhentunut.
Moraali ja etiikka ovat kasvatuksen tulosta, nämä eivät tule syntymälahjana. Siksi Raamattu sanoo: "Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie" (Sananl. 16:25). Jos käsitys oikeasta ja väärästä jätetään ihmismielen määriteltäväksi, niin silloin tie on avattu kaikelle pahalle.
Jumala tiesi tämän ja siksi hän sääsi muuttumattoman moraalisen mittapuun, jota katsomalla ihminen voi ymmärtää, mikä on oikein ja mikä väärin. Psalmista sanoo: "Herra on antanut täydellisen lain, se virvoittaa mielen. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta" (Ps. 19:8).
Kysymys on tietenkin Jumalan kymmenestä käskystä. Raamattu kertoo mikä on tuon lain tehtävä: "Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista" (1. Joh. 3:4). Laki siis ilmaisee mikä on laittomuutta, eli syntiä. Paavali kirjoittaa samoin: "Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on." (Room. 3:20).
Jeesus myös opettaa, että laki ei määritä vain ulkonaista toimintaa, vaan se ulottuu ajatuksiin asti: "Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.' Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan" (Matt. 5:27,28).
Tämä moraalinen mittapuu ulottuu siis aina ihmisen ajatuksiin ja motiiveihin asti.
Tämä on lain tehtävä, kertoa mikä on oikein ja mikä väärin, eli syntiä. Ja näin se myös suojelee monelta pahalta. Kun pieni lapsi on juoksemassa tielle, niin äiti huutaa ja antaa käskyn, ettei hän menisi. Näin myös Jumalan käskyt laissa toimivat. Jos ihmiset ottaisivat nämä Jumalan antamat ohjeet todesta, niin kuinka paljon parempi maailmamme olisikaan.
Lailla on myös eräs muu tehtävä: "Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme" (Gal. 3:24). Lain yksi tarkoitus on ohjata ihmistä Kristuksen luo. Kun laki osoittaa, että ihminen on tehnyt syntiä, ja koska laki ei voi pelastaa ihmistä, niin se ohjaa hänet Kristuksen, eli Vapahtajan luo, joka vain voi auttaa.
Lailla on vielä eräs tehtävä: "Hän, joka sanoi: "Älä tee aviorikosta", sanoi myös: "Älä tapa." Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat. Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin" (Jaak. 2:11,12).
Jaakob nimittää kymmentä käskyä vapauden laiksi ja osoittaa, että lain yksi tehtävä on olla mittapuuna tuomiolla. Myös Salomo sanoi saman asian, jo paljon aikaisemmin: "Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista" (Saarn. 12:13,14).
Lain tehtävät lyhyesti:
- - osoittaa mikä on syntiä
- - johtaa näin syntistä Vapahtajan luo
- - varjelee pahalta, jos ohjeita tahdotaan noudattaa
- - on mittapuu, jonka mukaan tuomitaan viimeisellä tuomiolla
Nykyisin jopa jotkut kirkot opettavat, että Jumalan mittapuu oikeasta ja väärästä ei päde enää. He sanovat, että Jumalan käskyt on poistettu tai että niillä ei ole enää merkitystä. Tämän seurauksena monet tekevät niin kuin itseä huvittaa, ja yhteiskunta korjaa rikkoutuneista kodeista, hallitsemattomista lapsista ja väkivaltarikoksista aiheutuvaa runsasta satoa.
On kysyttävä: Kuka määrää, milloin jokin tilanne on oikein tai väärin? Eivätkö hyvienkin ihmisten moraaliset päätökset ole toisinaan epätäydellisiä? Jos itsemme ulkopuolella ei ole mitään mittapuuta tai standardia oikeasta ja väärästä, voimme puolustella melkein mitä tahansa. Raamattu muistuttaa meitä, että emme ole hyviä tuomitsemaan oikeaa ja väärää: "Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie" (Sananl. 16:25).
Ennustus luopumuksesta
Raamattu on ennustanut, että viimeisinä päivinä hyökättäisiin lakia vastaan, ja että tätä tehtäisiin myös kristilliseltä taholta. Apostoli Paavali ennusti: "Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja" (2. Tim. 4:3,4).
Samoin hän kirjoittaa: "Otamme nyt puheeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen ja sen, että meidät kootaan hänen luokseen... Herran päivä on jo käsillä. Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen" (2. Tess. 2:1-3).
Tässä Paavali ennustaa, että viimeisinä päivinä ilmaantuisi laittomuuden opetusta, joka johtuu siitä, kun on luovuttu Jumalan sanan totuuksista. Myös Jeesus ennusti samaa: "Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee" (Matt. 24:11,12).
Vuorisaarnassaan Jeesus myös ennusti samasta asiasta: "Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät" (Matt. 7:22,23).
Laittomuus on lain rikkomista tai sen väheksyntää, ja tällaista tulisi siis viimeisinä päivinä olemaan myös uskovien taholta. Se on surullista, mutta joudumme huomaamaan, että emme saa vapautta heittämällä säännöt menemään. Jos poistamme standardin oikeasta ja väärästä, seuraa kaaos. Jos kaikki liikennemerkit poistettaisiin, teillä olisi täysi kaaos.
Kauan sitten Jumala antoi meille väkivallasta vapaan yhteiskunnan kaavan. Jos sitä olisi aina seurattu, rikollisuutta ei olisi koskaan ollut. Kaikki olisivat turvassa ja onnellisia missä päin maailmaa tahansa. Kun Israelin kansa oli leiriytynyt Siinain vuoren juurelle, Herra tuli tapaamaan heitä ja sanoi: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta" (1. Moos. 20:2).
Ensimmäiseksi Herra esitteli itsensä heidän vapauttajanaan orjuudesta. Hän oli aukaissut Punaisen meren heidän edessään. Hän oli heidän suojelijansa. Toisin sanoen Jumala sanoi: "Välitän teistä. Voitte luottaa Minuun." Sitten Hän kertoi jumalallisen lakinsa, jotta ihmiset osaisivat elää rauhassa ja turvallisesti - ja jotta he tietäisivät, mikä on oikein ja mikä väärin (2. Moos. 20:1-17).
Ohessa Raamatun mukainen käskyjärjestys:
1. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa...
Älä kumarra äläkä palvele niitä...
3. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä...
4. Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä
ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on
Herran, sinun Jumalasi, sapatti...
5. Kunnioita isääsi ja äitiäsi...
6. Älä tapa.
7. Älä tee aviorikosta.
8. Älä varasta.
9. Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan.
10. Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan,
älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä,
älä hänen aasiaan, äläkä mitään, mikä on hänen.
Israelin kansa oli liikuttunut kuunnellessaan Jumalaa. Jos tämä oli Jumalan tahto, he aikoivat toimia sen mukaan. Jumala tiesi, miten unohtavaisia me ihmiset olemme, joten hän kirjoitti omalla sormellaan 10 käskyä kahteen kivitauluun: "Sanottuaan kaiken tämän Moosekselle Siinainvuorella Jumala antoi hänelle kaksi kivistä liitontaulua, jotka hän oli omalla kädellään kirjoittanut" (2. Moos. 31:18).
Laki jo ennen Siinaita
Vaikka tämä oli ensimmäinen kerta, kun Jumala antoi lakinsa kirjoitetussa muodossa, se oli ollut olemassa jo ikuisuuden. Kauan ennen Siinaita, jopa ennen Aadamia ja Eevaa, ikuinen ja muuttumaton standardi oikeasta oli ollut Jumalan taivaallisen hallinnon perusta. Itse asiassa enkeleitäkin hallitsivat Jumalan käskyt. He saivat valita joko noudattaa Jumalan lakia tai olla piittaamatta siitä ja kapinoida sitä vastaan.
Paholainen ja hänen enkelinsä valitsivat "tehdä mitä huvittaa" - he laativat omat sääntönsä. Tämä kapina johti heidän karkottamiseensa taivaasta (Ilm. 12:7-9). Mutta oli myös enkeleitä, jotka valitsivat seurata Jumalaa ja pysyä uskollisena hänen lailleen. "Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte" (Ps. 103:20).
Aadam ja Eeva tiesivät Jumalan lain Eedenissä, sillä he tunsivat häpeää ja syyllisyyttä langettuaan syntiin. Ja kun Kain suuttui, koska Jumala hyväksyi Aabelin uhrin mutta ei hänen uhriaan, Herra kysyi häneltä: "Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa" (1. Moos. 4:6,7). Jumalan lain on täytynyt olla voimassa, sillä meille kerrotaan: "Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan" (Room. 4:15). Rikkomus on lain rikkomista tai velvollisuuden laiminlyömistä; syntiä.
Abraham tunsi Jumalan lain ja noudatti sitä jo kauan ennen kuin se kerrottiin Siinailla.
"...koska Abraham oli minun äänelleni kuuliainen ja noudatti sitä, mihin minä hänet velvoitin. Hän piti minun käskyni, määräykseni ja lakini" (1. Moos. 26:5). Kauan ennen Siinaita Joosefin herkkä omatunto sai hänet sanomaan seuraavaa, kun Potifarin vaimo houkutteli häntä kiusaukseen:
"Minulla on tässä talossa yhtä paljon valtaa kuin hänelläkin, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään paitsi sinut, koska olet hänen vaimonsa. Kuinka minä siis voisin tehdä niin pahan teon ja rikkoa Jumalaa vastaan?" (1. Moos. 39:9). Joosef tiesi, että huorinteko oli synti. Hän tiesi Jumalan asetuksen oikeasta ja väärästä. Hän oli vakaasti päättänyt olla rikkomatta Jumalan pyhää lakia.
Israelin kansaa oli neuvottu palvelemaan ja tottelemaan Jumalaa, mutta julman orjuuden aikana Egyptissä he olivat unohtaneet Jumalan lain. Egyptistä lähdön jälkeen, vain muutama viikko ennen kuin he saapuivat Siinaille, Herra nuhteli Moosesta, koska israelilaiset rikkoivat Hänen lakiaan yrittämällä koota mannaa sapattina: "Herra sanoi Moosekselle: 'Kuinka kauan te kieltäydytte noudattamasta minun käskyjäni ja lakiani? 'Niin kansa vietti seitsemäntenä päivänä lepopäivää" (2. Moos. 16:28,30). Tästä näemme, että neljättäkin käskyä noudatettiin jo ennen Siinaita.
Jumalan laki on ikuinen mittapuu oikeasta koko maailmakaikkeudelle. Ja voiko se olla mitenkään yllättävää, että Jumalalla on laki, joka säätelee Hänen valtakuntaansa? "...sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala... Kaiken on vain tapahduttava arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä" (1. Kor. 14:33,40).
Ihminen on pelastunut aina samalla tavalla
Jotkut opettavat, että vanhassa liitossa pelastus ansaittiin lain noudattamisella, mutta uudessa liitossa se on sitten lahja. Mutta Raamattu opettaa, että ihminen on aina pelastunut samalla tavalla. Paavali kirjoittaa: "Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen" (Gal. 3:21).
Laki ei siis tehnyt eläväksi vanhassakaan liitossa, eikä sitä siksi annettukaan, vaan sillä oli aivan sama merkitys kuin uudessa liitossa. Eli: - osoittaa mikä on syntiä, - johtaa näin syntistä Vapahtajan luo, - varjelee pahalta jos ohjeita tahdotaan noudattaa, ja on - mittapuu jonka mukaan tuomitaan viimeisellä tuomiolla.
Oikea motiivi
Sanotaan myös, että rakkaus tekee lain tarpeettomaksi. "Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat" (Matt. 22:37-40).
Tässä Jeesus ei opeta mitään uutta asiaa, vaan tämä sama ohje oli jo vanhassa liitossa:
"Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä sinulle tänään annan" (5. Moos. 6:4-6). "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" (3. Moos. 19:18).
Jeesus tuo siis esiin saman periaatteen joka oli voimassa jo vanhassa liitossa. Kyse on oikeasta motiivista. Juutalaiset olivat rakentaneet uskonsa kirjaimen ulkonaiseen noudattamiseen, mutta heidän motiivinsa ei ollut rakkaus, vaikka rakkaus oli jo esitetty heillekin. Rakkaus ei siis kumoa lakia eikä profeettoja (uskomme kai Vanhan testamentin profeettoihin yhä?), vaan se antaa oikean motiivin tahtoa elää lain ja profeettojen ohjeiden mukaan.
Siksi Paavali kirjoittaa: "Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain" (Room. 13:9,10). Rakkaus ei siis kumoa lakia, vaan antaa oikean motiivin sitä toteuttaa.
Tämän takia Johannes kirjoittaa: "Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa" (1. Joh. 5:3). Kun motiivina on rakkaus, niin Jumalan käskyt eivät ole taakka, vaan ilo. "Herra on antanut täydellisen lain, se virvoittaa mielen" (Ps. 19:8). Siksi Vapahtajamme sanoi: "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni" (Joh. 14:15).
Jotta näin voi ihmiselle tapahtua, niin hänen sydämensä, eli mielensä täytyy muuttua. Tätä muutosta jonka Jumala tekee, kutsutaan uudestisyntymiseksi. Ja mitä tuossa tapahtumassa erityisesti tapahtuu? "Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä" (Hepr. 8:10). Jumala kirjoittaa lakinsa uskovan sydämeen. Laista tulee siis oikein sydämen asia. Se ei enää ole kivitauluissa, vaan uskovan sydämessä. Jos jokin asia on ihmisen sydämessä, niin tämähän ei tarkoita sitä, että sitä ei ole olemassa ollenkaan, eikä ihminen siitä piittaa, vaan sitä, että ihminen rakastaa tuota asiaa.
Kysymys on asenteesta
Raamattu on kertonut että on olemassa sellainen asenne, joka ei mielellään yhdy Jumalan lakiin. "Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua" (Room. 8:7). Sitten Raamattu kertoo toisenlaisesta mielestä: "Herra on antanut täydellisen lain, se virvoittaa mielen" (Ps. 19:8). "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni" (Joh. 14:15). "Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa" (1. Joh.5:3). Kaksi eri mieltä: toinen mieli lihan vallassa, joka näkee lain mörkönä ja toinen mieli rakastaa lakia, eikä koe sen käskyjä raskaiksi. Kumpi mieli sinulla on?
Jokainen tuntee tuhlaajapojan tarinan, jonka Jeesus kertoi (Luuk. 15:11-24). Kun poika oli tuhlannut etukäteen isältään saaman perintöosan ja mietti elämäänsä kaiken menetettyään, niin hän päätti lähteä isän luo takaisin ja tunnustaa tehneensä syntiä Jumalaa ja isää vastaan. Hän oli siis rikkonut Jumalan lakia, samoin kuin kodin ohjeita vastaan. Poika kuitenkin päätti lähteä kotiin, koska tunsi isän rakastavan luonteen. Kun isä näkee pojan tulevan, niin hän juoksee tätä vastaan ja ottaa poikansa syleilyyn (tällainen Jumala meillä on). Poika tunnustaa isälleen rikoksensa ja sanoo, ettei hän ole sen arvoinen, että häntä kutsuttaisiin enää pojaksi, mutta isä antaa kaiken anteeksi ja järjestää ilojuhlat.
Kysymys kuuluu: kun poika oli saanut armon, niin miten hän tämän jälkeen suhtautui niihin ohjeisiin, joita vastaan hän tunsi rikkoneensa? Alkoiko hän julistaa, että ne ovat kumotut ja kuka niitä opettaa on lakiliitossa, vai ymmärsikö hän, että ne ovat hyvät ohjeet ja tahtoi niitä rakkaudesta tämän jälkeen kunnioittaa?
Lisätietoa Jumalan laista löydät täältä.
