HENGELLISTÄ KASVUA
"Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen."
1. Tess. 1:3
Olen saanut kasvaa kristillisessä perheessä, jossa usko on ollut näkyvää arjessa. Pienestä asti on ollut rukouksia ja minulle on luettu kertomuksia Raamatusta. Kävimme perheenä myös säännöllisesti seurakunnan tilaisuuksissa.
Teini-ikäisenä halusin kokeilla oliko sillä mitään väliä miten elämäänsä elää. Halusin nähdä mitä maailma voi tarjota. Aloin käyttämään akoholia, vaikka olin pienenä luvannut etten ikinä maista alkoholia. Alkoholia maistoin ensimmäistä kertaa 12-13 vuotiaana kaverin luona ja 15 vuotiaana tuli juotua enemmän kaverin kotibileissä, jossa oli tarjolla boolia.
Kävin siihen aikaan Piikkiössä Toivonlinnan kristillistä koulua, mutta kouluaikana ei tullut luettua enää kovin usein Raamattua eikä ollut enää niin kovin tärkeää, olinko sapattina kirkossa. Kun kaveripiirini täytti 18, olimme usein viettämässä viikonloppua tanssipaikoissa ja baareissa.
Kun eräänä iltana olimme taas kerran kavereiden kanssa baarissa ja toimin heille autokuskina enkä siksi voinut juoda, aloin miettiä asioita. Istuskellessani ja katsellessani baarin pinnallista menoa totesin, ettei tämä maailma voi tarjoata minulle sitä iloa ja lohdutusta, jota kaipasin. Silloin tein lopullisen päätöksen mennä kasteelle ja kääntyä Jumalan puoleen.
Aloin käymään useammin koulun iltahartauksissa ja opiskelijoiden vetämissä Raamattupiireissä. Valmistuessani koulusta, minut kastettiin ja liitettiin Toivonlinnan seurakuntaan.
Vanhempani muuttivat lähelle Saloa ja alkoivat käymään Salon adventtiseurakunnan jumalanpalveluksissa. Aloin käymään siellä vanhempieni seurassa vuodesta 2006 lähtien. Silloin Salon seurakunnassa ei ollut mukana vielä kovin monia nuoria.
Asiat alkoivat muuttua vuonna 2008, kun seurakuntaan ilmestyi vanhempi nainen, joka oli tullut jumalanpalvelukseen yhden seurakuntalaisen rohkaisemana. Hän alkoi käymään säännöllisesti jumalanpalveluksissa ja pian hänen kaksi tytärtään alkoivat myös käydä seurakuntamme tilaisuuksissa.
Olin alusta asti ollut ihastunut nuorempaan tyttäreeseen, mutta en uskaltanut kertoa sitä hänelle. Seurakuntaan tuli lisää nuoria, jolloin aloimme tehdä asioita yhdessä. Jossakin vaiheessa hän paljasti, että hän oli ihastunut minuun ja minussa heräsi toivonkipinä. Olimme kavereita pitkään kunnes rohkaistun ja uskalsin pyytää häntä kihloihin, johon hän vastasi myöntävästi. Häitämme vietettiin koko seurakunnan voimin loppukesästä 2009.
Ratkaisuni Jumalan puoleen kääntymisestä on ehdottomasti elämäni paras päätös! Olen voinut tuoda asioita Hänen eteensä, jotka ovat elämässä olleet vaikeita.
Olen kokenut, että ihmiset Salon adventtiseurakunnassa ovat aitoja. Tänne on mukava tulla ja täällä on kiva olla, koska ilmapiiri on lämmin ja saa olla oma itsensä.
Mies-86
