HENGELLISET LAHJAT JA PALVELUVIRAT
Perusluonteiset opinkohdat 17

---

"Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa,  toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan,  joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo."
1. Kor. 12:7-11

Sanat, jotka Jeesus lausui juuri ennen taivaaseen astumistaan, tulisivat muuttamaan historian kulun. "Menkää kaikkialle maailmaan," hän käski opetuslapsiaan, "ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille" (Mark. 16:15).

Kaikkialle maailmaan? Kaikille luoduille? Varmasti opetuslapset ajattelivat sen olevan mahdoton tehtävä. Kristus ymmärsi heidän avuttomuutensa ja neuvoi heitä pysymään Jerusalemissa ja "odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut." Sitten hän vakuutti heille: "Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka" (Ap. t. 1:4,8).

Jeesuksen noustua taivaaseen opetuslapset käyttivät paljon aikaa rukoukseen. Sopusointu ja nöyryys korvasivat nyt erimielisyyden ja kateuden, jotka olivat aikaisemmin niin usein häirinneet opetuslasten välisiä suhteita. Opetuslapset olivat kääntyneet. Heidän läheinen yhteytensä Kristukseen ja siitä seurannut keskinäinen ykseys oli välttämätöntä valmistautumista Pyhän Hengen vuodatukselle.

Niin kuin Jeesus vastaanotti erityisen Hengen voitelun, joka auttoi häntä hänen työssään (Ap. t. 10:38), samoin opetuslapset vastaanottivat Pyhän Hengen kasteen (Ap. t. 1:51), joka teki heidät kykeneviksi todistamaan. Tulokset olivat hätkähdyttäviä. Samana päivänä, jona he saivat Pyhän Hengen lahjan, he kastoivat kolmetuhatta henkeä (ks. Ap. t. 2:41).

Pyhän Hengen lahjat

Kristus kuvasi Pyhän Hengen lahjoja vertauksella: "Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta" (Matt. 25:14,15).

Mies, joka oli muuttamassa maasta, kuvasi Kristusta, joka oli siirtymässä taivaaseen. Miehen palvelijat ovat Kristuksen seuraajia, jotka on ostettu "täydestä hinnasta" (1. Kor. 6:20) "Kristuksen - - kalliilla verellä" (1. Piet. 1:19). Kristus lunasti heidät palvelusta varten, ja he eivät elä enää itselleen vaan "hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä" (2. Kor. 5:15).

Kristus antoi kullekin palvelijalle omaisuutta hänen kykyjensä mukaan, samoin "kullekin palvelijalle oman tehtävän" (Mark. 13:34). Muiden lahjojen ja kykyjen ohella tämä omaisuus kuvasi erityisiä Hengen antamia lahjoja. *1

Erityisessä mielessä Kristus antoi näitä hengellisiä lahjoja seurakunnalleen helluntaina. Raamatussa sanotaankin, että noustessaan korkeuteen hän antoi lahjoja ihmisille (Ef. 4:8). "Kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa" (Ef. 4:7). Pyhä Henki "jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo" (1. Kor.12:11). Näiden lahjojen tarkoituksena on tehdä seurakunta kykeneväksi tekemään sille uskotun tehtävän.

Hengellisten lahjojen tarkoitus

Pyhä Henki antaa erityisiä kykyjä jäsenelle, jotta tämä voisi auttaa seurakuntaa toteuttamaan jumalallisen tehtävänsä.

Sopusointu seurakunnan sisäpuolella
Korintin seurakunnalta ei puuttunut mitään hengellistä lahjaa (1. Kor. 1:4,7). Valitettavasti he kiistelivät lasten tavoin siitä, mitkä lahjat olivat kaikkein tärkeimpiä.

["Korintin seurakunnassa oli monia ongelmia: hajaannusta, moraalittomuutta, oikeusjuttuja uskovien kesken, avio-ongelmia ja Herran ehtoollisen väärinkäyttöä. Eräs ongelma-alue olivat hengelliset lahjat, erityisesti kielillä puhumisen lahjan käyttö (1. Kor. 14:1-5). Millainen oli kielillä puhumisen lahja Apostolien teoissa? Millaisia kieliä näiden jakeiden perusteella silloin puhuttiin Ap. t. 2:1-11. Mitä kieliä Korintin seurakunnassa puhuttiin? 1. Kor. 14:1-25. Kun sovellamme periaatetta Raamattu selittää Raamattua, mikä tarkoittaa, että vaikeaselkoiset tekstit selitetään selvillä teksteillä, tulemme johtopäätökseen, että 1. Kor. 14. luvussa kielet ovat samanlaisia kuin Apostolien teoissa, erityisesti siksi, että molemmissa kirjoissa käytetään kielistä samaa kreikan kielen sanaa glossa. Toisin sanoen todisteet osoittavat, että kielillä puhuminen molemmissa tapauksissa oli yliluonnollinen kyky puhua vieraita kieliä, ei sellaista tuntemattomilla kielillä hokemista, jollaiseksi kielillä puhumisen lahja nykyään yleisesti käsitetään." (RS, 1/2009, s. 27.)]

Paavali oli huolissaan Korintin seurakunnassa esiintyvästä jakautuneisuudesta. Siksi hän kirjoitti korinttilaisille näiden lahjojen todellisesta luonteesta ja siitä, miten ne oli tarkoitettu toimimaan. Hengelliset lahjat ovat armolahjoja, hän selitti. Armolahjoja niin kuin palvelutehtäviäkin on monenlaisia. Mutta Paavali korosti, että Jumala, "joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama" (1. Kor. 12:4-6).

Henki jakaa lahjoja jokaiselle uskovalle - seurakunnan rakentamiseksi. Herran työn tarpeet ratkaisevat, mitä Henki jakaa ja kenelle. Kaikki eivät saa samoja lahjoja. Paavali sanoi, että Henki antaa yhdelle kyvyn jakaa viisautta, toiselle kyvyn jakaa tietoa, toiselle uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. "Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo" (jae 11). Kiitollisuus lahjan toimimisesta seurakunnassa tulisi osoittaa lahjan Antajalle eikä henkilölle, joka lahjaa käyttää. Ja koska lahjat on annettu seurakunnalle eikä yksilölle, vastaanottaneiden ei tulisi pitää lahjoja yksityisenä omaisuutenaan.

Koska Henki jakaa lahjoja siten kuin näkee sopivaksi, mitään lahjaa ei tule halveksia eikä vähätellä. Kenelläkään seurakunnan jäsenellä ei ole oikeutta pöyhkeilyyn jonkin saamansa viran tai tehtävän vuoksi, eikä myöskään kenenkään tulisi tuntea alemmuutta siksi, että hänelle on annettu vaatimaton asema.

1. Toimintamalli
Paavali käytti ihmisruumista kuvatakseen lahjojen moninaisuuden sopusointua. Ruumiissa on monta osaa, joista kukin edistää elimistön toimintaa ainutlaatuisella tavalla. "Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi" (jae 18).

Ruumiin minkään osan ei tulisi sanoa toiselle: "Minä en tarvitse sinua!" Ne kaikki ovat riippuvaisia toisistaan, ja "juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisen säädyllisesti ne, joita häpeämme. Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse. Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian" (jakeet 22-24).

Minkä tahansa elimen epäkuntoon joutuminen vaikuttaisi koko ruumiiseen. Jos ruumiilla ei olisi lainkaan aivoja, mahalaukku ei toimisi; ja jos sillä ei olisi mahalaukkua, aivotkaan eivät saisi ravintoa. Samoin seurakuntakin kärsisi, jos jokin osa, miten merkityksettömältä näyttävä tahansa, puuttuisi.

Tietyt ruumiin osat, jotka ovat rakenteeltaan muita heikompia, tarvitsevat erityistä suojaa. Ihminen voisi elää ilman kättä tai jalkaa, mutta ei ilman sydäntä tai keuhkoja. Tavallisesti paljastamme kasvomme ja kätemme, mutta verhoamme vaatteilla toisia ruumiinosia säädyllisyyden vuoksi. Sen sijaan että vähättelisimme pienempiä lahjoja, meidän tulee kohdella niitä suuremmalla huolella, koska seurakunnan terveys on niistä riippuvainen.

Jumala järjesti hengellisten lahjojen jakamisen, "jotta ruumiissa ei syntyi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa" (jakeet 25,26).

Käsiteltyään kunkin lahjan arvoa, Paavali jatkaa: "Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä" (jae 28); vrt. Ef. 4:11). Koska kenelläkään ei ole kaikkia lahjoja, Paavali kehotti kaikkia tavoittelemaan "kaikkein arvokkaimpia armolahjoja" (jae 31) tarkoittaen niitä, joista on eniten hyötyä seurakunnalle. *2

2. Välttämätön ulottuvuus
Pyhän Hengen lahjat eivät itsessään ole kuitenkaan kylliksi. On olemassa tie, "joka on verrattomasti muita parempi" (jae 31). Kun Hengen lahjat katoavat Kristuksen tullessa, Hengen hedelmä on ikuinen. Se sisältää rakkauden ikuisen hyveen sekä rauhan, hyvyyden ja vanhurskauden, jotka rakkaus tuo mukanaan (ks. Gal. 5:22,23; Ef. 5:9). Kun profetoiminen, kielillä puhuminen ja tieto katoavat, usko, toivo ja rakkaus pysyvät. Ja "suurin niistä on rakkaus" (1. Kor. 13:13). *3

Tämä Jumalan antama rakkaus (kreikaksi agape) on itsensäuhraavaa rakkautta (1. Kor. 13:4-8). Se on "korkeamman laatuista rakkautta, joka tunnustaa jotakin arvokasta rakkauden kohteessa; rakkautta, joka rakentuu periaatteelle, ei tunteelle; rakkautta, joka kasvaa kunnioituksesta kohteensa ihailtavia ominaisuuksia kohtaan." *4 Lahjat, joista puuttuu rakkaus, aiheuttavat sekaannusta ja hajaannusta seurakunnassa. Verrattomasti muita parempi tie on siis se, että jokainen, jolla on hengellisiä lahjoja, omistaa myös epäitsekästä rakkautta. "Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja" (1. Kor. 14:1).

Eläminen Jumalan kunniaksi
Paavali kirjoitti hengellisistä lahjoista myös kirjeessään roomalaisille. Hän kutsui kaikkia uskovia elämään Jumalan kunniaksi (Room. 11:36-12:2) ja käytti jälleen ruumiin jäseniä kuvaamaan sitä monimuotoisuutta mutta samalla yhteyttä, mikä on ominaista uskoville, jotka ovat liittyneet yhteen seurakunnassa (jakeet 3-6).

Uskovat pysyvät nöyrinä, koska he ymmärtävät, että usko ja hengelliset lahjat ovat lähtöisin Jumalan armosta. Mitä enemmän uskovalle on annettu lahjoja, sitä suurempi on hänen hengellinen vaikutuksensa ja sitä suurempi tulisi olla myös hänen riippuvuutensa Jumalasta.

Tässä luvussa Paavali luettelee seuraavia lahjoja: profetoimisen lahja, palvelutehtävän lahja, opetustehtävän lahja, rohkaisemisen lahja, antamisen lahja, johtamisen lahja ja köyhien auttamisen lahja. Niin kuin 1. Korinttolaiskirjeen 12. luvussa hän tässäkin päättää lahjoja koskevan esityksensä kristinuskon suurimpaan periaatteeseen - rakkauteen (jae 9).

Pietari esitti hengellisiä lahjoja koskevan opetuksensa lopun ajan taustaa vasten: "Kaiken loppu on lähellä" (1. Piet. 4:7). Ajan lyhyys korostaa lahjojen käyttämisen välttämättömyyttä. "Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina" (jae 10). Paavalin tavoin Pietari opetti, että nämä lahjat eivät ole ihmisen itsensä korottamiseksi, vaan "jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta" (jae 11). Hänkin kytki lahjoihin rakkauden (jae 8).

Kasvu seurakunnassa
Kun Paavali kolmannen ja viimeisen kerran kirjeissään käsittelee hengellisiä lahjoja, hän kehottaa uskovia elämään saamansa kutsun arvoisesti, nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. "Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys" (Ef. 4:1-3).

Hengelliset lahjat edistävät ykseyttä, joka johtaa seurakunnan kasvuun. Jokainen uskova on saanut "oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa" (jae 7).

Kristus itse "antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden" (jakeet 11-13). Niiden, jotka vastaanottavat hengellisiä lahjoja, tulee erityisesti palvella uskovia ja kouluttaa heitä heidän lahjojaan vastaaviin palvelumuotoihin. Tämä kasvattaa seurakuntaa sellaiseen kypsyyteen, joka vastaa Kristuksen täyteyttä.

Nämä palvelumuodot lisäävät hengellistä tasapainoisuutta ja vahvistavat seurakuntaa sen puolustautuessa vääriä oppeja vastaan, niin että uskovat eivät enää ole "alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää" (jakeet 14,15).

Lopuksi hengelliset lahjat tuovat seurakuntaan sekä yhteyttä että menestystä Kristuksessa. "Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa" (jae 16). Jotta seurakunta voisi kokea Jumalan tarkoittamaa kasvua, jokaisen jäsenen tulee käyttää niitä armolahjoja, joita Kristus antaa.

Tästä seuraa, että seurakunta kokee kahdenlaista kasvua - jäsenmäärän kasvua ja yksittäisten hengellisten lahjojen lisääntymistä. Tähänkin kutsuun kuuluu rakkaus, sillä seurakunta voi osallistua tästä rakentumisesta ja kasvusta vain silloin, kun se käyttää näitä lahjoja rakkaudessa.

Hengellisten lahjojen vaikutuksia

Yhteinen palvelu
Raamattu ei tue käsitystä, että vain seurakunnan palkatut sananpalvelijat palvelisivat ja muut jäsenet vain lämmittäisivät kirkon penkkejä ja odottaisivat tulevansa ruokituiksi. Kaikki seurakunnan jäsenet muodostavat yhdessä seurakunnan, "Jumalan oman kansan" (1. Piet. 2:9). Yhdessä he ovat vastuussa seurakunnan menestyksestä ja hyvinvoinnista. Heidät on kutsuttu työskentelemään yhdessä, kukin Kristukselta saamiensa erityisten lahjojen mukaisesti. Lahjojen moninaisuus johtaa erilaisiin palvelumuotoihin, jotka kaikki yhdessä antavat todistuksensa, levittävät Jumalan valtakuntaa ja valmistavat maailmaa kohtaamaan Vapahtajansa (Matt. 28:18-20; Ilm. 14:6-12).

Saarnaajakunnan tehtävä
Oppi hengellisistä lahjoista asettaa vastuun seurakunnan kouluttamisesta saarnaajan harteille. Jumala on antanut seurakunnalle apostoleja, profeettoja, evankelistoja, paimenia ja opettajia varustamaan Jumalan kansaa sananpalvelukseen. "Saarnaajien ei tulisi tehdä sitä työtä, mikä kuuluu seurakunnalle. Siten he uuvuttavat itsensä ja estävät toisia suorittamasta omia tehtäviään. Heidän tulisi opettaa jäseniä, miten toimia seurakunnassa ja yhteiskunnassa." *5

Saarnaaja, jolla ei ole kouluttamisen lahjaa, ei sovellu paimenen työhön, vaan johonkin muuhun toimeen Herran työssä. *6 Jumalan seurakuntaa koskevan suunnitelman menestys riippuu sen pastorien halukkuudesta ja kyvyistä kouluttaa jäseniä käyttämään Jumalalta saamiaan lahjoja.

Lahjat ja tehtävä
Jumala antaa hengellisiä lahjoja koko yhteisön hyväksi, ei pelkästään hyödyttämään niitä yksilöitä, joille lahja on annettu. Ja kuten vastaanottaja ei saa lahjaa itseään varten, samoin ei myöskään seurakunta saa lahjojen kokonaisuutta vain itseään varten. Jumala antaa seurakunnalle lahjojaan, jotta se voisi täyttää Jumalalta saamansa tehtävän maailmassa.

Hengelliset lahjat eivät ole palkkioita hyvin tehdystä työstä, vaan ne ovat työkaluja, jotta työ voitaisiin tehdä hyvin. Henki antaa tavallisesti sellaisia lahjoja, jotka soveltuvat asianomaisen henkilön luontaisiin lahjoihin, vaikkakaan luonnolliset kyvyt eivät sellaisinaan ole hengellisiä lahjoja. Jotta Henki voi antaa ihmiselle erityistä voimaa, hänen tulee uudestisyntyä. Meidän on synnyttävä uudesti voidaksemme saada hengellisiä lahjoja.

Ykseyttä moninaisuudessa, ei yhdenmukaisuutta
Jotkut kristityt yrittävät muuttaa kaikki muut uskovat itsensä kaltaisiksi. Tämä on inhimillinen mutta ei jumalallinen suunnitelma. Se, että seurakunta säilyttää ykseytensä huolimatta hengellisten lahjojen moninaisuudesta, osoittaa näiden lahjojen olevan luonteeltaan toisiaan täydentäviä. Se osoittaa, että Jumalan seurakunnan menestys riippuu jokaisesta uskovasta. Jumalan tarkoitus on, että kaikki lahjat, palvelumuodot ja seurakuntatoiminnot liittyvät toisiinsa ja rakentavat seurakuntaa sen muinaiselle perustukselle. Jeesuksessa Kristuksessa, kulmakivessä, koko rakennus liittyy yhteen "niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi" (Ef. 2:21).

Lahjojen tarkoitus: todistaminen
Uskovien saamien lahjojen moninaisuus osoittaa, että jokaisella on oma yksilöllinen palvelutehtävänsä. Kuitenkin jokaisen uskovan tulisi pystyä todistamaan uskostaan, jakaa uskonkäsityksiään ja kertoa muille, mitä Jumala on tehnyt hänen elämässään. Jokaisen Jumalan antaman lahjan tarkoitus, olipa lahja mikä tahansa, on auttaa sen saajaa todistamaan.

Ellei hengellisiä lahjoja käytetä
Uskovat, jotka kieltäytyvät ottamasta hengellisiä lahjojaan käyttöön, eivät ainoastaan havaitse lahjojensa surkastuvan, vaan he asettavat myös ikuisen elämänsä vaaraan. Vertauksessaan talenteista Jeesus varoittaa siitä kohtalosta, jonka talenttinsa käyttämättä jättänyt "kelvoton ja laiska palvelija" joutui kokemaan (Matt. 25:26-30). *7 Uskoton palvelija myönsi, että oli itse syypää epäonnistumiseensa. Siksi hän joutui itse kantamaan siitä vastuun. "Tuona suurena viimeisen tuomion päivänä ne, jotka ovat vain kulkeneet virran mukana, vältellen tilaisuuksia ja kaihtaen vastuuta, joutuvat suuren Tuomarin luokittelussa luetuiksi pahantekijöiden joukkoon." *8

Hengellisten lahjojen löytäminen

Jotta seurakunnan jäsenet voisivat ottaa menestyksekkäästi osaa seurakunnan missioon, heidän tulee olla selvillä omista lahjoistaan. Lahjat toimivat kompassin tavoin. Ne ohjaavat omistajaansa kohti palvelua ja yltäkylläistä elämää (Joh. 10:10). Siinä määrin kuin me "valitsemme (tai yksinkertaisesti laiminlyömme) olla tunnustamatta, kehittämättä ja harjoittamatta lahjojamme, seurakunta on vähemmän kuin se voisi olla. Vähemmän kuin Jumala suunnitteli sen olevan." *9

Hengellisten lahjojemme löytämiseen *10 tulisi kuulua seuraavia vaiheita:

Hengellinen valmistautuminen
Apostolit rukoilivat hartaasti kykyä puhua tavalla, joka johtaisi syntisiä Kristuksen luo. He lopettivat erimielisyytensä ja taistelunsa korkeimmista paikoista, mikä oli erottanut heitä toisistaan. Syntien tunnustaminen ja katumus johti heitä läheiseen yhteyteen Kristuksen kanssa. Ne, jotka tänään ottavat vastaan Kristuksen, tarvitsevat samankaltaista kokemusta valmistautuessaan vastaanottamaan Pyhän Hengen kastetta.

Hengen kaste ei ole ainutkertainen tapahtuma; voimme kokea sen päivittäin. *11 Meidän tulee anoa Herralta tuota kastetta, sillä se antaa seurakunnalle voimaa todistamiseen ja evankeliumin julistamiseen. Siksi meidän on jatkuvasti antauduttava Jumalalle, elettävä Kristuksen yhteydessä ja pyydettävä häneltä viisautta löytääksemme omat lahjamme (Jaak. 1:5).

Raamatun tutkiminen
Kun tutkimme rukoillen, mitä Uusi testamentti opettaa hengellisistä lahjoista, Pyhä Henki saa tilaisuuden vaikuttaa mieleemme ja ilmaista meille, mitä palvelutyötä hän tahtoisi meidän tekevän. On tärkeätä että uskomme Jumalan antaneen meille ainakin yhden lahjan käytettäväksi hänen palveluksessaan.

Avoimuus kaitselmuksen ohjaukselle
Meidän ei tule käyttää Henkeä, vaan Hengen tulee saada käyttää meitä, sillä "Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa" (Fil. 2:13). On etuoikeus saada toimia millä tahansa palvelun saralla, minkä Jumala kaitselmuksessaan osoittaa. Meidän tulee antaa Jumalalle tilaisuus työskennellä toisten kautta pyytääkseen meidän apuamme. Niinpä meidän tulee olla valmiita vastaamaan seurakunnan tarpeisiin milloin tahansa ne ilmenevätkin. Meidän ei tulisi pelätä kokeilla uusia asioita, mutta meidän pitäisi myös tuntea itsemme vapaiksi kertomaan apuamme pyytäville omista lahjoistamme ja kokemuksestamme.

Yhteisön vahvistus lahjoille
Koska Jumala antaa näitä lahjoja seurakuntansa rakentamiseen, meidän tulisi odottaa lopullisen vahvistuksen lahjoillemme tulevan Kristuksen ruumiin harkinnan perusteella eikä omista tunteistamme. Usein on vaikeampaa tunnistaa omia lahjojaan kuin toisten. Meidän ei tule ainoastaan olla halukkaita kuuntelemaan, mitä muilla on sanottavaa meidän lahjoistamme, vaan meidän tulee myös olla valmiita tunnustamaan ja vahvistamaan Jumalan lahjat toisissa henkilöissä.

Mikään ei ole kiinnostavampaa ja tyydyttävämpää kuin tietää, että suoritamme juuri sellaista palvelustyötä, jonka Kaitselmus on meitä varten järjestänyt. Mikä siunaus onkaan saada käyttää hänen palveluksessaan sellaista lahjaa, jonka Kristus on meille antanut Pyhän Hengen kautta. Kristus tahtoo jakaa armolahjojaan. Tänään voimme hyväksyä hänen kutsunsa ja havaita, mitä hänen lahjansa voivat saada aikaan Hengen täyttämässä elämässä!

Lähdeviitteet ja huomautukset
1. Ks. esim. White, Kristuksen vertaukset, s. 239. Emme voi aina helposti erottaa toisistaan yliluonnollisia, perittyjä ja hankittuja kykyjä. Hengen jodossa olevilla nämä kyvyt näyttävät useinkin sulautuvan toisiinsa.
2. Katso Richard Hammill, "Spiritual Gifts in the Church Today", Ministry, July, 1982, s. 15,16.
3. Laajimmassa merkityksessä rakkaus on Jumalan lahja, sillä kaikki hyvät tulee häneltä (Joh. 1:17).
Se on Hengen hedelmä (Gal. 5:22), mutta ei hengellinen lahja siinä merkityksessä, että Pyhä Henki olisi jakanut sitä joillekin uskoville mutta ei kaikille. Jokaisen tulee tavoitella rakkautta (1. Kor.14:1). 4. SDA Bible Commentary, rev. ed., vol. 6, s. 778.
5. White, "Appeals for Our Missions" Historical Sketches of the Foreign Missions of the Seventh-day Adventists (Basel, Switzerland, Imprimerie Polyglotte, 1886), s. 291. Vrt. Rex D. Edwards, A New Frontier - Every Believer a Minister (Mountain View, CA, Pacific Press, 1979), s. 58-73.
6. Vrt. J. David Newman, "Seminar in Spiritual Gifts", julkaisematon käsikirjoitus, s. 3.
7. Tämän tilan vakavuudesta ks. White, "Home Discipline", Review and Herald, June 13,1882, s. [1].
8. SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 5, s. 511.
9. Don Jacobsen, "What Spiritual Gifts Mean to Me", Adventist Review, Dec. 25. 1986, s. 12.
10.Katso Roy C. Naden, Discovering Your Spiritual Gifts (Berrien Springs, MI., Institute of Church Ministry, 1982); Mark A. Finley, The Way to Adventist Church Growth (Siloam Springs, AR, Concerned Communication, 1982); C. Peter Wagner, Your Spiritual Gifts Can Help Your Church Grow (Glendale, CA., Regal Books, 1979).
11. Vrt. White, Alfa ja omega 6, s. 39; White, Counsels to Parents, Teachers and Students (Mountain View, CA, Pacific Press, 1943), s. 131.